Olen Mari Pulkkinen, surun sekatyöläinen.
Toimin kuolemansuruun erikoistuneena tietokirjailijana, kouluttajana ja vapaana tutkijana.
Jälki jää on yritykseni ymmärtää ja sanoittaa sitä, mikä usein pakenee kieltä ja ilmauksia.
Taustaltani olen kulttuurin, ihmisen ja yhteiskunnan tutkija.
Filosofian tohtoriksi väittelin suomalaisten surusta ja uudenlaisesta tavasta tulkita kuolemansuru.
Haluan olla synnyttämässä uudenlaista suruymmärrystä ja ilmapiiriä, jossa suremisella on itseisarvo.
​
Tervetuloa sivuilleni.
Hyvää surua!​​
KAUPALLISESTI KUSTANNETUT KIRJAT
​Yhdessä Katriina Huttusen kanssa kirjoittamani
100 kertaa parempi suru - Opas surevan ymmärtämiseen,
ilmestyy tammikuussa 2026.
Voit jo tutustua kirjaan Docendon sivuilla.
​​Valokuva Petri Mast / Docendo
Kansi Justine Florio
Kannen maalaus Hanna Mäkeläinen
Katriina Huttusen kanssa kirjoittamani esseeteos
Suremisen taito - Kirjoituksia kuolemansurusta
on kahden surevan äidin vuoropuhelu
hyvän surun mahdollisuudesta (S&S 2021).
Surun sylissä - Suomalaisten kokemuksia menetyksestä
on väitöskirjaani perustuva tietokirja
(S&S 2017).
Painos loppu, saatavissa kirjastoista.
Kannet Satu Kontinen
VÄITÖSKIRJA
Kansi Petra Peltoniemi
Kuolemansuru ymmärretään usein kutsumattomaksi vieraaksi
– häiriköksi, joka keskeyttää eletyn arjen hetkellisesti. Surusta pyritään eroon ja yli sen sijaan, että se miellettäisiin osaksi ihmisenä olemisen syvintä, joskaan ei aina keveintä, olemusta. Läheisen menettäminen voidaan tulkita häiriötilan sijaan ihmistä kokonaisvaltaisesti koskettavaksi kokemukseksi: se on enemmän kuin normaali reaktio menetykseen.
Salattu, suoritettu ja sanaton suru piirtää kuvan usein näkymättömiin jäävästä, joskus puurretustakin surusta, joka pakenee kieltä ja sanallisia ilmauksia. Kokemukseksi tulkittu menetys näyttäytyy elämäntapahtumana: aina ainutkertaisena ja monia merkityksiä kantavana. Kokemus ei mene ohi, eikä siitä tarvitse selvitä tai toipua. Suru jättää aina jälkensä – toisinaan höyhenenkevyet, usein syvälle koko elämänkulkuun piirtyvät.
​
Helsingin yliopisto
Humanistinen tiedekunta 2016
420s. Unigrafia.
Painos loppu, saatavissa kirjastoista.